Pirkanmaan hyvinvointialueen aluevaltuuston kokouksessa 15.6.2026 käsiteltiin LANUPE2035-kehittämisohjelmaa eli lasten, nuorten ja perheiden palveluiden palvelulinjan kehittämisohjelma vuosille 2025-2035. Ohjelma antaa suuntaviivoja lasten, nuorten ja perheiden palvelulinjan järjestämiselle aina vuoteen 2035 saakka. Ohjelma pitää sisällään niin ajankohtaisen tilanteen kuvaamista kuin liudan tavoitteita ja painopisteitä palveluiden järjestämiseksi.

Käytin pykälässä puheenvuoron:

Kiitos puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut,

Valtuutettu Haapa-ahon puheenvuoroon on hyvä jatkaa, kiitos siitä.
Suunnitelmien materiaalissa todetaan, valtaosa pirkanmaalaisista lapsista ja nuorista voi hyvin. Tämä on tietysti erittäin positiivista. Kuitenkin tällä kolikolla on toinen kääntöpuoli, sillä lasten ja nuorten hyvinvointierot kasvavat ja pienelle joukolle lapsista ja nuorista kasaantuu useita erilaisia hyvinvointia heikentäviä tekijöitä.

Lapsiperheköyhyys kasvaa vaikuttaen niin perustarpeisiin, hyvinvointia tukeviin vapaa-ajan harrastuksiin kuin myös lisäten perheenjäsenten stressiä perheen pärjäämisestä. Mielenterveyshaasteet kuormittavat edelleen monia lapsia ja nuoria, ja päihdepalvelut ovat riittämättömät. Koulutuspolut eriytyvät ja vähemmistöasema asettaa lapsen ja nuoren edelleen riskiin esimerkiksi kiusaamiselle tai väkivallalle.

Lasten ja nuorten hyvinvointierojen kasvamisen taklaaminen edellyttää nopeaa hoitoon pääsyä ja tukea hyvin moniammatillisesti, mutta ennen kaikkea ennaltaehkäisyä ja pahoinvointi riskien minimointia. Tähän puolestaan tarvitsemme myös muita – niin kuntia kuin kolmatta sektoria.

Nämä asiat on tunnistettu suunnitelmien kokonaisuudessa hyvin.

Näitä suunnitelmia onkin usein hyvin miellyttävää käsitellä valtuustossa. En kuitenkaan voi olla pohtimatta suunnitelmien resursointia tulevina vuosina. Nämä asiat eivät nimittäin realisoidu vain sillä, että ne kirjoitetaan paperille. Kuten aiemmassa puheenvuorossani arviointikertomusta käsiteltäessä totesin, leikkausskenaariot luovat uhkakuvia ja ne uhkakuvat varjostavat myös näiden toimenpiteiden toteutumista. Toivon silti, että pystymme pitämään niistä kiinni. Hyvinvointiin panostaminen maksaa, mutta pahoinvointi – erityisesti lasten ja nuorten kohdalla, kun vaikutukset ulottuvat pitkälle elämään – tulee vielä kalliimmaksi.

Lopuksi kannatan vielä valtuutettu Hanhelan tekemiä muutosesityksiä.

Kiitos.