Arvoisa puoluevaltuusto, rakkaat toverit,

Minua turhauttaa käsittämättömän paljon se, miten vähän tästä maailmasta löytyy globaalia solidaarisuutta. Elämme keskellä sotia ja konflikteja, ihmisoikeuksien heikentämistä sekä demokratian järjestelmällistä rapauttamista. Silti näitä keskenään kytkeytyviä viheliäisiä ongelmia lähestytään aivan liian usein oman edun tavoittelun näkökulmasta. Näemme tämän yhtä lailla Ukrainan kuin Gazan rauhanneuvotteluissa, joissa Yhdysvallat pyrkii ajamaan omia etujaan haavoitettujen alueiden kustannuksella. 

Kestävän rauhan rakentaminen vaatii pitkäjänteistä, järjestelmällistä työtä, aitoa solidaarisuutta. Silti tätä työtä jatkuvasti vaikeutetaan. Nykyinen hallitus heikentää kehitysyhteistyön toimintamahdollisuuksia, vaikka juuri kehitysyhteistyö on keskeistä konfliktien juurisyiden — kuten eriarvoisuuden — vähentämisessä.

Suomi on valitettavasti osa laajempaa trendiä: kehitysyhteistyörahoitusta on leikattu merkittävästi ympäri maailmaa. Sekä Suomen että muun globaalin yhteisön sisäänpäin kääntyminen kaventaa solidaarisuuden tilaa. Helmikuussa Yle uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan nykyiset kehitysyhteistyön leikkaukset johtavat vuosina 2025–2030 yli yhdeksän miljoonan ihmisen kuolemaan.

Kehitysyhteistyö ei ole ongelmatonta. Mutta se ei tarkoita, ettei meidän tulisi olla solidaarisia ja toimia globaalin oikeudenmukaisuuden puolesta. Kestävää rauhaa rakennetaan pitkäjänteisellä työllä ja yhteistyötä vaalien.

Sen lisäksi, että meidän on löydettävä uudelleen globaali solidaarisuus, meidän on parannettava tapaa, jolla  puhumme. Mediassa puhutaan edelleen kehitysyhteistyöstä kehitysapuna.Tällaiset sanavalinnat ylläpitävät valtasuhteita ja estävät meitä käymästä rehellistä keskustelua kolonialismin perinnöstä, joka elää edelleen kielen tasolla.

Kiitos.