Kiitos puheenjohtaja,

Pidän arvokkaana sitä, että kasvatuksen, opetuksen ja koulutuksen polun yhtenä tavoitteena on, että jokainen nuori suorittaa toisen asteen tutkinnon. Toisen asteen tutkinnon suorittaminen tukee työelämään siirtymistä ja ehkäisee näin myös syrjäytymistä. Koulutus ei kuitenkaan ole pelkkä tutkintoputki työelämään. Se on nuoren paikka kasvaa, ihmetellä, kokeilla, tutustua, pohtia, erehtyä ja onnistua. Tässä avainasemassa on sivistys.

Pidän sivistystä koulutuksen kenties tärkeimpänä tehtävänä. Onneksi Kasvatuksen, opetuksen ja koulutuksen polku -dokumentti tunnistaa myös sivistyksen merkityksen hyvinvoivien, kriittisten, demokraattisten ja itseään tuntevien lasten ja nuorten kasvattamisessa. Monisyiset paikalliset, kansalliset ja globaalit kriisit ratkaistaan uteliaisuudella, vastuullisuudella ja ennen kaikkea kriittisyydellä, ja näitä sivistys rakentaa. Tästä meidän on pidettävä kiinni, myös käytännön tasolla. Sivistys ei voi jäädä sanahelinäksi tai korulauseiksi.

Arvoisa valtuusto, nimittäin pelkään, että sivistyksen arvostus vähenee. Jos antaudumme koulutuksenkin suhteen täysin työelämän ehdoille, mahdollisille suhdanteille ja trendeille, sivuutamme koulutuksen sivistyksellistä roolia. En toki väitä, että koulutusta pitäisi irrallaan työelämän todellisuuksista suunnitella, mutta erityisesti ammatillisesta koulutuksesta puhuttaessa työelämän kysyntälähtöisyys ja työelämän tarpeet tuntuvat ajavan edelle. Lukiokoulutuksen yhteydessä puhutaan lukutaidon kehittämisestä sekä akateemisista taidoista jatko-opintoja varten, mutta tämä ei näy ammatillisen koulutuksen puolella. Jotta koulutusjärjestelmämme olisi todellisuudessa tasa-arvoinen ja yhdenvertainen, on sivistykseen panostettava myös ammatillisen koulutuksen puolella.

Jokaisen koulupolku on juuri sellaisenaan arvokas. Meidän tehtävämme on mahdollistaa nuorille mahdollisuuksia kouluttautua omalta tuntuvalle alalle omanlaisensa polun kautta ja tukea matkalla mahdollisissa haasteissa. Jotta myös nuoret tuntevat oman koulupolkunsa arvokkaaksi, on meidän systemaattisesti kiinnitettävä huomioita lukion ja ammatillisen koulutuksen vastakkainasetteluun.

Lopuksi haluan todeta, että tämä paljon hyvää sisällään pitävä dokumentti on alku ja hyvä pohja. Tavoitteiden onnistumisessa yhteistyö koulutuksen ammattilaisten, koulujemme henkilökunnan sekä ennen kaikkea lasten ja nuorten kanssa on ensisijaisen tärkeää. Panostakaamme siihen, miten lapsia ja nuoria osallistamme, varmistakaamme, että kuulemme niin peruskoululaisia, lukiolaisia kuin amiksia sekä tavoitelkaamme heidän kuulemistaan, jotka jäävät usein osallistamisen ulkopuolelle.

Kiitos.

Psssst! Jos aika ei olisi loppunut, niin olisin vielä lisännyt:

Koulutuksen kasautumisen ehkäisemiseksi sekä Suomen koulutustason nosto vaatii myös katseen kääntämisen ammatilliseen koulutukseen. Jottei 1970-luvulla syntyneet jäisi toistaiseksi koulutetuimmaksi ikäluokaksi Suomessa, meidän on vahvistettava siirtymistä korkeakoulutukseen toiselta asteelta, huomioiden sekä lukiossa että ammatillisessa koulutuksessa olevat. Tässä taas palaamme sivistykseen – toisen asteen opintojen on tuettava tasavertaista mahdollisuutta hakeutua niin ammattikorkeakouluihin kuin yliopistoihin.